Miksi me emme tee koulusta tasa-arvoista kaikille? Puhumme hyvästä koulutuksesta, mutta silti kaikki lapset eivät ole samalla viivalla. Viime syksynä tehtiin erityiskoulun uudistus. mutta koen että miksi emme olisi voineet keskittyä vanhan mallin kehittämisen, kun että me revimme kaiken palasiksi ja teimme turhia muutoksia. Kun olisimme voineet palata alkuperäiseen järjestelmän, jossa eniten tarpeita saavat opetusta erityisluokassa.
Muuta sen ohella:
Heidät voitaisiin integroida koulunkäynnin ohjaajan avulla eri aineiden opetuksessa tavalliseen luokkaan, jotta he kokevat yhteen kuuluvuutta toisten lasten kanssa. Sen ohella meidän on tärkeä jatkaa toimintaa, jossa tarjoamme tukiopetusta ainekohtaisesti lapsille, joilla on vaikeuksia tietyssä aineiessa. Koska mMeillä on edelleen paljon lapsia, joilla on haasteita mutta he eivät tarvitse erityistä tukea koko ajan. Siksi on tärkeä tunnista nämä haasteet ja lapset, jotta voimme tarjota tuen ajoissa. Jotta nämä lapset eivät jää varjon ja tuelta piiloon.
Palataksemme aiheeseen erityisluokat.
Mikä estää meitä tukemasta meidän lapsiamme? Siinäpä kysymys. Puhumme koulutuksen ja sen tärkeydestä, mutta unohdamme aina he, jotka ovat heikoimmassa asemassa. Edellisissä kuntavaaleissa kysyttäessä ehdokkailta pitäisikö kaupungin tai kunnan kaikissa kouluissa olla yksi erityisluokka. Kaikki vastasivat yksikantaan KYLLÄ. Niin minä kysyn, että miksi asialle ei mitä tehty, kun mielipide oli tämä? Siinäpä kysymys, minun mielipiteeni on, että tämä unohtui, kun opetusministeriö piti nopeasti saada uudistus aikaan ja valmiiksi. Sen sijasta he olisivat voineet tehdä uudistuksen harkiten ja rauhassa. Mutta näin ei käynyt koska Orpon hallitus painosti nopeaa valmistelua. Niin mikä meni vikaan? Siinäpä kysymys. Toivon että seuraava hallitus korjaa, ongelmat koulutuksessa ja erityisesti erityistä tukea tarvitsevien opinto-ohjelmassa.
Kirjoitus; ViVan jäsen, Jenna Halonen